kesä hetki kerrallaan

Kesäloma on ollut tänä vuonna vertaistaan vailla.

Ennalta suunniteltu lomaohjelma on loistanut poissaolollaan, ja kesää on vietetty päivä kerrallaan. On ihanaa herätä loma-aamuun kotoa, ja viettää päivä siinä rytmissä, mikä tuntuu luontevalta.

Ei suuria odotuksia, ei kireää atmosta eikä lomastressiä.

On valtava onni osata nauttia omasta arjesta, ja omista rutiineista myös lomalla. Ilman, että kaipaa kylkiäisiksi mitään. Ilman, että onni kaipaisi jotain lisää toteutuakseen.

Ehkä se on tässä, elämän tarkoitus - olla onnellinen niissä raameissa, mitkä on ympärilleen rakentanut. Niiden ihmisten kanssa, jotka on lähelleen päästänyt. Siinä arjessa ja onnessa, jonka on itselleen suonut. Ne vastoinkäymiset hyväksyen, jotka polullaan kohtaa.

Ei kai elämällä suurempaa tarkoitusta voi olla.

Näihin käsittämättömän kauniisiin kuviin on tallentunut suuri onni. Juuri se tunne, mitä rinnassani kannan. Näistä huolettomista kesäpäivistä, ja elämästäni ylipäätään.

Jaksan ihmetellä sitä, miten kauniisti ja autenttisesti Sanna Kostamo on näihin kuviin saanut onnen vangittua. Kuvista välittyy seesteisyys, ja rauha. Onni ja luottamus. Ihailen lahjakkaita ihmisiä, ja Sannan taito valokuvaajana on jotain ainutlaatuista.

Tämä oli toinen kerta, kun sain kunnian olla Sannan linssin edessä. Viime kesänä kuvasimme laitumella hevostani Clarissaa, joka villihevoseksi itsensä mieltäneenä ei antanut edes kiinni kuvausten ajaksi. Siitäkin hektisyydestä huolimatta, Sanna sai tallennettua ystävyytemme kuviin.

Sanna on kuvannut paljon villihevosia. Sekä ihmisiä. Hänen kuvansa mykistävät, ja aiheuttavat suuria tunteita. Etenkin teos “Valon naulat”, joka on valokuvateos isänsä Pertti Kostamon runoista, jotka hän kirjoitti vaimonsa kuoleman aiheuttaneesta surusta. Jo teoksen ensimmäinen kuva on pysäyttävän autenttinen. Surun ja kaipauksen voi aistia.

Sannan kuvia pääset katsomaan, ja tilaamaan julisteina, hänen verkkosivuiltaan. Suosittelen lämpimästi - tällainen talentti on harvinaista.